Saukkosaaren koillisosassa on mielenkiintoinen kallio. Siitä erottuu kuvioita, kuin ikiaikaista nuolenpääkirjoitusta. Kyseessä ei kuitenkaan ole muinaisten ihmisten jättämät merkit vaan luonnon muovaama rapautumiskuvio eli tafoni. Saukkosaaren tafonia lähestyttäessä paikan toinen erikoisuus paljastuu – koko kallio on kuin jättiläisen kasvot, jotka kohoavat järven pinnan alta. Saukkosaaren ihmeitä pääsee tarkastelemaan kanootin tai veneen kyydistä Hanhitaipaleen kalasatamasta käsin.
Saukkosaaren melontareitin varrella on kiinnostavia luonnonmuodostelmia. Hanhitaipaleen kalasatamasta lähtiessä ensimmäisenä kannattaa suunnata etelään kohti Saukkosaaren koillispuolta. Saukkosaaren kallioseinämä erottuu maastosta kiinnostavalla tavalla. Näyttää, kuin jättiläinen lymyäisi veden alla ja olisi noussut pinnalle katselemaan kulkijoita. Kallioseinämässä erottuu suuret kasvot, silmät ja nenä. Jättiläisen nenän kohdalla kalliossa on vielä jotakin erikoisempaa. Näyttää siltä, kuin siihen olisi raapustettu muinaista nuolenpääkirjoitusta. Kalliosta erottuu geometrisiä kolmiomaisia kuvioita.
Kyseessä on tafoni, eli rapautumiskuvio. Tafoneita esiintyy paikoissa, joissa luonnonolosuhteet ovat vaikuttaneet kallioperään rapauttamalla sitä jotenkin. Kyseessä voi olla jäätymisen ja sulamisen toistuva rapauttaminen tai erilaisten kivilajien eritahtinen rapautuminen.
Vaikka paikan ei tiedetä olleen pyhä entisajan ihmisille, herättää se huomiota ja kunnioitusta. Muinaisille ihmisille tärkeät paikat ovat usein olleet juuri tällaisia, niiden lähettyvillä on havaittavissa ihmiskasvojen piirteitä ja ne ovat olleet ympäristöstään hyvin erottuvia kohteita. Suomesta löytyneet kalliomaalauksetkin usein ovat sellaisilla paikoilla.
Olipa paikkaa käytetty kulttipaikkana tai ei – voihan siellä yrittää hakea onnea melonta- tai kalastusretkelleen esimerkiksi lausumalla alueella tunnetun kalastusloitsun tai kutsumalla Ahtia – veden isäntää apuun:
”Anna´Antti ahvenia –
Pekka pieniä kaloja –
Liisa särel litukoita.”
– Konnevesi
SKS, kansanrunousarkisto.
”Jos joku matkustaa vesillä, etenkin purjetuuleen, niin viheltäköön ja väliin hihkukoon, niin pian Ahti antaa airoilla apua, sillä se panee sitte ”ilman immet liehtomaan, tuulen palkehia painamaan.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.
”Jos jonkun olisi matkustettava vettä myöten ja sattuisi olemaan myötä-ttuuli, mutta se liian heikko, niin saapi se henkilö tuulen yltymään sillä tavoin, kuin viheltää ja käsiänsä leipoo yhteen hyvin kovasti sillä se, viheltäminen etenkin, herättää Ahdin aaltojen kuninkaan valvehille vaahtisesta vaipastansa, ja se varmaan antaa sitte airoille apua matkustaessa, ja huoparille huvitusta kalastamisessa.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.
