Rautalammin ja Konneveden läpi kulkeva tie on osa vuonna 1786 valmistunutta Kuopio-Vaasa tietä. Tie helpotti postin ja matkalaisten liikkumista alueelle. Tietä pitkin kuljettiin hevoskyydillä kievarista kievariin, joissa levättiin ja vaihdettiin hevoset levänneisiin sekä kuultiin tuoreimmat uutiset. Tie on nähnyt monta kulkijaa ja kuullut lukemattomia tarinoita. Tietä pitkin liikkuivat niin kauppiaat ja matkalaiset kuin sotajoukot ja ennen tien valmistumista väylää pitkin matkasi itse Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe tarkastaessaan Ruotsin valtakunnan itäosia.
Kaupankäynti ja liikkuvuus Rautalammin ja Konneveden alueella vilkastui tieverkoston kehittymisen myötä. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe edisti tieverkoston ja postilaitoksen kehittymistä virassa ollessaan 1637-1640 ja 1648-1654. Pietari Brahe tunnettiin Suomen kehittäjänä. Hän perusti Suomeen kymmenen kaupunkia, Turun akatemian, paransi Suomen hallintoa ja tuki suomen kieltä. Brahe edisti politiikkaa, jonka tavoitteena oli yhtenäistää valtakuntaa. Tavoitteena oli sama uskonto, laki, hallitsija ja tavat.
Turun linnassa asunut Pietari Brahe teki pitkiä tarkastusmatkoja Suomessa ollessaan. Ensimmäisen toimikautensa aikana hänen kuukausia kestänyt matkansa kulki Turusta Hämeen kautta Savoon, mistä hän palasi Turkuun Rautalammin tietä. Hän yöpyi matkallaan 19.-21.3.1640 Rautalammin pappilassa sekä nimismiehen virkataloissa nykyisen Konneveden Kärkkäälän Hannulassa sekä Laukaan Pernasaaressa. Tarkastusmatkat johtivat Brahen kiinnittämään huomiota kievarijärjestelmän puutteellisuuteen. Sisämaan vaikeakulkuiset reitit kaipasivat kohennusta liikkumisen ja postinkulun helpottamiseksi.
Ensimmäinen virallinen maantie syntyikin Rautalammin ja Konneveden alueelle tästä syystä. Pietari Brahen talvitienä 1600-luvulla toiminutta tienpohjaa Laukaantietä pystyttiin paikoin hyödyntämään myöhemmin Kuopio-Vaasa tien pohjana. Tie valmistui 1786 ja sen varrelle kehittyi kievarijärjestelmä.
Kievarit olivat majataloja, joissa matkalaiset saattoivat levätä, yöpyä, ruokailla ja vaihtaa hevosensa levänneisiin. Kievarit olivat välttämättömiä matkanteon sujuvuuden kannalta. Kestikievareita perustettiin luotettaviin maalaistaloihin.
Naapuritaloilla oli velvoite toimittaa kievarille varahevosia ja kauempana olevien talojen oli kirkossa määrättyinä päivinä toimitettava hevonen ja mies kievarin käyttöön matkalaisia kyyditsemään, hollikyytiä tekemään. Hollivuoroista saatava korvaus oli pieni ja velvoite vei aikaa talon omilta töiltä. Tämä aiheutti tyytymättömyyttä. Järjestelmä toimi 1649 alkaen valtiopäiväpäätöksellä. 1918 kyytilaitos siirtyi talollisilta valtion järjestettäväksi.
Kievaritalojen vaatimuksena olivat tarvittavat huoneet ja tarvikkeet majoitusta ja kestitystä varten. Kievareiden tuli ottaa vastaan kaikki matkalaiset. Kyytihevosten piti olla hyvässä kunnossa. Kievareissa piti olla myös päiväkirja, josta matkalaiset saattoivat tarkistaa kestikievarin tiedot, hinnat ja siihen sai kirjata mielipiteensä kievarin tai tien kunnosta.
Kievarin pitäjät saivat työstään palkkaa ja muita etuja oli vapautus sotilaiden majoittamisesta, kruununkyydistä ja ruotusotilaiden varustamisesta. Kievarinpito kilpailutettiin aika ajoin, mutta usein samat talot saivat pitää kievaritoiminnan.
Kievarit palvelivat alkuun lähinnä virkamiehiä, mutta tarjosivat myös mahdollisuuden matkailuun. Matkustus ei kuitenkaan ollut suurimittaista kalleutensa, hitautensa ja epämukavuutensa vuoksi. Tiet ja kulkuvälineet saattoivat olla huonokuntoisia ja monet kestikievarit epäsiistejä, eikä ruoka välttämättä ollut laadukasta. Tästä syystä herrasväki yöpyikin usein tuttavien luona pappiloissa tai muissa virkataloissa.
Teiden kehittymisen myötä kaupankäynti helpottui ja kaikenlainen kauppatavara kulki valtaväylää pitkin. Ihmisten liikkuessa väestöt sekoittuivat entistä helpommin. Matkamiehet toivat kuulumisia maailmalta ja tarjosivat vaihtelua kievareiden elämään. Kievarit olivat aikansa uutistoimistoja ja kokoontumispaikkoja.
Etelä-Konneveden lähialueilla toimi useita kestikievareita. Rautalammin Toholahdessa (Virtala) kievaria isännöi kansanrunoilija Pentti Lyytinen, Konnevedellä kievareita oli Kivisalmessa, Kuhjossa, Jokelassa eli Silmutjokelassa ja Hytölässä. Kivisalmen kievarin pidon ohella talolle kuului myös lossitoiminta.
Kuopio-Vaasa tie oli merkitty kivisin kilometrin välein pystytetyin pylväin, jotka kulkivat koko matkan Vaasasta Kuopioon. Kiviin oli maalattu valkoinen osa, jossa näkyi paikan etäisyys kilometreinä tien alku- ja päätepisteeseen. Kilometripylväitä näkee edelleen monin paikoin siellä, missä vanha postitie on kulkenut. Kilometripylväät eli virstantolpat saattoivat olla myös puuta.
Konneveden kotiseutuyhdistys ry pystytti 2006 Konneveden kunnantalon eteen tien varteen kivisen kilometripylvään muistomerkiksi valtaväylästä, jota edeltäneellä talvitiellä itse Pietari Brahekin liikkui. Tuolloin Kuopio-Vaasa tien rakentamisesta oli kulunut 220 vuotta.
