Eräs Venäjän keisarikunnan mittavimmista hankkeista oli ryhtyä selvittämään maapallon muotoa ja sen mittoja. Tehtävää hoitamaan valittiin saksalainen tähtitieteilijä Georg Wilhelm Struve (1793-1864). Struve ryhtyi työhön, joka ulottui viidelle vuosikymmenelle ja kattoi noin 2820 kilometrin pituisen matkan Mustaltamereltä Jäämerelle. Struven kolmiomittauspisteet löytyvät Rautalammin Kilpimäen ja Konneveden Silmutmäen laelta. Struven ketju kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Struven kolmiomittausketju syntyi, kun Venäjän keisarikunta halusi selvittää maapallon muotoa ja sen mittoja. Mittauksen tekijäksi valikoitui saksalainen tähtitieteilijä Georg Wilhelm Struve, joka oli jo nuorena tiedemiehenä, vain 20-vuotiaana, nimitetty Tarton yliopiston observatorion johtoon sekä matematiikan ja tähtitieteen professoriksi.
Struven tehtäväksi tuli suunnitella mittava Mustalta mereltä aina Jäämerelle ulottuva suurhanke. Hanke toteutettiin vuosien 1818-1855 välisenä aikana. Kolmiomittauspisteet linjattiin kulkemaan 25 ° itäisen pituuspiirin läheisyydessä. Ukrainan Izmailiasta Norjan Hammerfestiin kulkenut mittauspisteiden ketju koostui yhteensä 265 mittauspisteestä sekä niihin liittyvästä 60 apupisteestä. Pisteiden välimatkat ovat noin 20-30 kilmetriä maastosta riippuen. Näiden pisteiden välille muodostui 258 kolmiota. Suomessa mittauspisteitä on yhteensä 83. Mittauspisteiden joukossa ovat myös Konneveden Silmutmäki ja Rautalammin Kilpimäki.
Struvella oli urakassaan paikallisia avustajia, jotka hän koulutti Tarton yliopistossa ennen työn alkua. Avustajat perehdytettiin maanmittaukseen ja he saivat mukaansa mittausvälineet. Välineisiin kuului teodoliitti – universaalikoje – joka voitiin kohdistaa kaikkiin taivaan suuntiin ja jonka avulla saatiin mitattua etelästä suuntakulma horisonttia pitkin ja horisontista korkeuskulma.
Suomen alueella mittauksia johti Fredrik Wolstedt, joka oli Helsingin yliopiston observatorion amanuenssi ja myöhemmin yliopiston tähtitieteen professori. Struven ja Wolstedtin yhteistyö oli varsin läheistä, sillä vuonna 1846 vietettiin Struven tyttären Gustavan ja Wolstedtin häitä. Suomessa Wolstedtin lisäksi mittauksia tekivät upseerit Jacob Johan Oberg Laukaasta, Alexander Rosenius Viipurista ja Karl Fredrik Gabriel Melan Suomenlinnasta.
Keskisessä Suomessa mittaukset ajoittuivat vuoteen 1834. Kaikki alueen mittauspisteet sijaitsivat korkeilla paikoilla. Kallioon porattiin pieni reikä pisteen merkiksi. Tällaiset merkit porattiin myös Konneveden Silmutmäen ja Rautalammin Kilpimäen kalliolakiin 1835.
Oberg mittasi Silmutmäellä 29. kesäkuuta – 6. heinäkuuta 1835. Paikalta on edelleen löydettävissä porattu piste. Kilpimäellä on Struven piste, jolla oli myös erityismerkitys astronomisena mittauspisteenä. Koko Euroopassa astronomisia pisteitä oli vain 13.
Kilpimäki tunnetaan myös hyvänä näköalapaikkana, josta avautuu komeat maisemat kaikkiin ilmansuuntiin. Jo yli 100 vuotta sitten maisemat tunnettiin kauneudestaan, kuten silminnäkijän havainto kertoo: ”Siellä on laaja ja ihana näköala joka ilman suunnalle”. Savo-Karjala-lehti, 1891 (no 65). Kilpimäelle pääsee ajokelpoista tietä pitkin ja puuportaat johdattavat mäen laelle, jossa piste on. Kilpimäellä sijaitsee nykyisin myös yli 100 metriä pitkä linkkimasto.
Neljäkymmentä vuotta kestäneiden Struven kolmiomittausten avulla pystyttiin määrittämään maapallon mitat hyvinkin tarkasti. Mittaukset paljastivat maapallon säteen ja maapallon litistyneisyyden määrän. Struven mittaukset tuottivat myös arvokasta pohjatietoa karttojen perustaksi.
Unescon maailmanperintöluetteloon Struven ketju hyväksyttiin 2005. Kymmenen valtion alueella oleva ketju on esimerkki merkittävästä tieteen ja tekniikan historiasta kertovasta kohteesta. Struven ketjuun kuuluu pisteitä Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Venäjällä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Moldovassa. Suomessa Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluu kuusi Struven ketjun pistettä: Stuorrahanoaivi Enontekiön Tarvantovaaran erämaa-alueella, Aavasaksa Ylitorniossa, Alatornion kirkon kellotorni Torniossa, Oravivuori Jyväskylän Korpilahdella, Tornikallio Lapinjärven Porlammilla ja Mustaviiri Pyhtäällä.
