Näkymä Kalajanvuorelta. Kuva: Jouni Lehmonen.

Säveltäjämestari Toivo Kuula tunnettiin Rautalammilla mietiskelevänä metsänkävijänä. Kuulan mielipuuhaa oli vaellella Etelä-Konneveden kansallispuistoon nykyisin kuuluvan Kolmen vuoren kierroksen maisemissa. Kuula tunnettiin luonnonystävänä ja metsästäjänä ja vaelluksille häntä uskollisesti seurasi Koskenpappilan metsästyskoira Pyry – ”maailman musikaalisin koira”. Kalajan maisemat vaikuttivat syvästi Kuulaan ja innoittivat häntä säveltämään.

Kalajanvuoren jylhät maisemat ovat houkutelleet retkeilijöitä jo kauan. Rautalammin nuoret, eli joukko säätyläisperheiden nuoria suuntasivat huviretkensä Kalajalle 1900-luvun alussa.

Rautalammin nuoria Kalajalla 1900-luvun alussa. Kuva: Rautalammin museo.

Kalajan luonnon kauneudesta 1900-luvun alkupuolella nautti myös kansallisromanttisena ja suomenmielisenä tunnettu säveltäjä Toivo Kuula (1883-1917). Toivo Kuula viipyi Rautalammin vierailuillaan kappalaisen virkatalossa, Koskenpappilassa, nykyisen Törmälän paikalla. Hän oli sitä mieltä, että Koskenpappila sijaitsi maailman kauneimmalla paikalla ja siellä asui maailman parhaat ihmiset, sekä tietenkin maailman paras ja musikaalisin lintukoira – Pyry.

Kuva: Rautalammin museo.

Koskenpappilan maisemia Hankavedelle. Taustalla Kuikkavuori. Kuva: Rautalammin museo.

Kuulat Koskenpappilassa. ”Iskelmävaikuttaja” Reino Palmroth eli Palle kasvoi Rautalammilla Koskenpappilan kulttuurikodissa. Kuvassa vasemmalla laulajatar Alma Silventoinen-Kuula, säveltäjä Toivo Kuula, Pallen isä Wilhelm Palmroth ja äiti Olga Palmroth os. Armfelt. Edessä vasemmalla veli, säveltäjä Toivo Palmroth-Palomurto ja oikealla Palle.  Kuva on vuodelta 1914. Kuva: Rautalammin museo.
Ester Palmroth ja Pyry-koira Koskenpappilan keinussa 1914. ”Pyry on lisäksi maailman musikaalisin koira. Olen kirjoittanut sen haukunnasta artikkelin Kennelliiton lehteen. Kuuntelin sitä tarkoin viime syksynä yhteisillä metsäretkillämme,” Kertoi Kuula vierailullaan 1914. Tuolloin Toivo Kuula vieraili pappilassa vastavihityn vaimonsa Alman kanssa kesken yhteisen konserttikiertueen. Kuva: Rautalammin museo.

Toivo Kuula ja Pyry viihtyivät yhteisillä metsästysretkillä päiväkausia Kalajan, Loukkulammen ja Kitulahden maisemissa.  Joskus metsästys sai jäädä, kun Kuula ideoi uusia sävellyksiään Pyryn kanssa metsiä samoillessaan. Kuula kertoi kuunnelleensa usein Pyryn haukuntaa, joka hänen mukaansa oli aina ”akordeissa”, eli soinnuissa, jotka vaihtelivat tilanteen mukaan.

Kalajalta. Kuva: Jouni Lehmonen.
Kalajalta. Kuva: Leni Koukkari.
Vuorikalaja syksyllä. Kuva: Jouni Lehmonen.

Kalajan ympäristön luonto innoitti Kuulaa ja yksinäisiltä vaelluksiltaan palatessa hän usein suunnisti suoraan Koskenpappilan saliin flyygelin ääreen säveltämään eikä häntä saanut häiritä. ”Kuula -setä säveltää sadetta,” totesi Koskenpappilan kappalaisen Wilhelm Palmrothin tytär kerran, kun Kuula tapaili sointuja pappilan salissa. Kuula myös kertoi istuskelleensa Kalajan laella ja säveltäneensä siellä laulun, jonka myöhemmin soitti pappilan flyygelillä. Toimittaja Reino ”Palle” Palmroth, kappalaisen poika, kertoo Kuulan vierailuista muistelmissaan, ja toteaa, että laulu saattoi olla Suutelo, Marjatan laulu tai Syystunnelma. Näistä Suutelo on päivätty vuodelle 1914, joten se lienee todennäköisin vaihtoehto. Varmuudella tätä ei kuitenkaan tiedetä. Suutelon sanoittaja Aarni Kouta oli myös tunnettu vieras Rautalammilla ja Koskenpappilassa.

Kalajan maisemia todennäköisesti 1930-luvulta. Kuvat: Rautalammin museo.

Vaelluksillaan Kuulalla oli mukanaan eväät, ase, karttakirja, askel- ja korkeusmittari sekä kompassi, unohtamatta kelloa ja tupakointivälineitä. Metsästyksen ohella Kuulaa kiinnosti topografia ja iltaisin hän kertoi tarkasti missä oli liikkunut, kuinka pitkä matka oli ollut ja kuinka korkeita kukin kukkula oli. Kuula oli intohimoinen luontoihminen ja kiinnostunut erityisesti tähtitaivaasta. Hän totesi: ”Flora ja fauna ovat ystäviäni—Ja astronomia on loputtoman intressini aihe.”

Loukkuvuoresta. Kuva: Jouni Lehmonen.

Vaikka Kuula metsästi ja kalasti, hän myös kunnioitti luontoa ja sen olentoja. Erään kerran Kuula olisi saanut varman saaliin eräästä Konneveden saaresta, kelon alla piilotelleesta metsälinnusta. Kuula oli todennut kappalaiselle Wilhelm Palmrothille, ettei hän kuitenkaan mikään murhamies ole ja oli jättänyt linnun ampumatta. Vesillä liikkuessaan Kuula suosi melomista, sillä hän piti soutamista ”takaperoisena eteenpäinmenona”, kuten Reino ”Palle” Palmroth muistelmissaan kertoo.

Enonniemi. Kuva: Jouni Lehmonen.

Toivo Kuula tunnettiin erittäin suomenmielisenä, ja siitä todisteena on eräs Rautalammilla sattunut tapaus. Kuulalta oli loppunut savukkeet ja Koskenpappilassa oli ollut tarjolla ainoastaan erästä turkulaista tupakkaa. Kuula kieltäytyi niistä jyrkästi, sillä tupakkayhtiö oli juuri tukenut ruotsinkielistä yliopistoa tuntuvalla lahjoituksella. Sen sijaan Kuula otti kappalaisen tyttären polkupyörän ja polki Rautalammin kirkonkylälle peninkulman päähän huonoa tietä ja vieläpä rankkasateessa ostaakseen suomalaisia Kerho -savukkeita.