Koskenpappila, joka sijaitsi nykyisen Törmälän alueella, toimi aiemmin Rautalammin kappalaisen virkatalona. Koskenpappilan kesiä värittivät monet kulttuurivieraat, joihin lukeutui myös runoruhtinas Eino Leino. Leino vieraili Koskenpappilassa 1914 rapujuhlilla runoilija Aarni Koudan kanssa, mutta kaikki ei mennyt aivan suunnitellulla tavalla. Ravut eivät runoniekalle maistuneet, mutta osaatko arvata miksi?
Runoilija Eino Leino (1878 –1926) oli aikanaan tunnettu kulttuurivieras Rautalammilla. Leino vieraili mielellään ystävänsä Rolf Roschierin luona Karjalan kartanossa. Roschier oli taiteen ystävä ja herrasmies ja tutustui Leinoon sisarensa Elsan ja tämän miehen, runoilija Aarni Koudan kautta. Ystävykset viettivät usein aikaa Roschierin kalamajalla Koskeloveden rannalla. Eräällä vierailullaan vuonna 1915 Eino Leino innoittui kirjoittamaan kalamajalla runon Iltatunnelma. Päivä oli hänen syntymäpäivänsä.
Eino Leinon vierailuihin kuuluivat myös tavan mukaiset käynnit muissa Rautalammin kartanoissa, joissa seurusteltiin ja nautittiin virvokkeita, usein yömyöhään. Leinon vieraillessa Rautalammilla 1914 vuorossa oli vierailu Koskenpappilaan, kappalaisen virkataloon, jossa Rolf Roschierillä oli tapana käyttää vieraitaan. Tällä kertaa Leinon ohella mukana oli myös runoilija Aarni Kouta. Seurue saapui vesiteitse Karjalan kartanosta Roschierin upouudella vitivalkoisella moottoriveneellä, joka oli Rautalammin ensimmäinen laatuaan.
Nuori 8-vuotias Reino ”Palle” Palmroth, kappalaisen poika, oli pyydystänyt Hankavedestä ja Kalajanlammesta kookkaita rapuja, jotka katettiin arvovieraille puutarhan syreenimajaan. Ravut eivät kuitenkaan Leinolle maistuneet Pallen suureksi pettymykseksi. Leino oli vain todennut:
”Valitan — runon tuosta punavihreästä röykkiöstä ehkä saattaisin kirjoittaa, mutta enpä raatsi niihin koskea, tyydyn vain iha-e-lemaan. Eikö ruotsiksi ole sellainen sanonta kuin ”Se men inte rörä?””
Myöhemmin Palle arveli, että ravut eivät runoniekalle maistuneet siksi, ettei Koskenpappilassa raittiussyistä tarjoiltu taiteilijalle sopivia kyytipoikia – viinaryyppyjä. Toinen teoria oli, että ravut eivät tehneet kauppaansa edellisen illan mahdollisesti kosteiden rientojen vuoksi.
Kun Koskenpappilan kappalainen Wilhelm Palmroth ja tämän vaimo Olga viettivät seuraavana kesänä hopeahäitään 15.7.1915, muisti Eino Leino kuitenkin heitä omakätisellä runotervehdyksellä kiitoksena vierailustaan.
Rautalammilla oli erityinen paikkansa Eino Leinon sydämessä. Vielä pari vuotta myöhemmin, 10.9.1917 päivätyssä kirjeessä hän kirjoitti ystävälleen Rolf Roschierille tiedustellen pappilan torppaa asunnokseen:
”Kesä meni, syksy tuli ja olen kiitollinen veljelle kutsusta Karjalaan. Se on ollut minulle keidas vaikeina aikoina, kosteikko elämän erämaa päivinä. Pelkään vain väärinkäyttäväni vieraanvaraisuutta. Siitä se johtuu, että harhailen. –. Helsinki ei erikoisesti houkuttele. Jään luultavasti koko talveksi – koko ijäksi – maalle. Kuinka on pappilan torpan laita?”
Leino ei kuitenkaan Rautalammille pysyvästi päätynyt, mutta Rautalampi eli hänen mielessään. Runoilija vieraili vielä elämänsä ehtoopuolella vuonna 1923 Karjalan kartanossa.