Entisaikojen ihmisten maailmaan kuuluivat monet henget ja haltiat, jotka auttoivat ihmisiä, mutta saattoivat suuttuessaan myös vahingoittaa ja sairastuttaa ihmisiä. Vedellä ja metsällä oli omat haltiansa, jotka saattoivat vaikuttaa metsästys- ja kalaonneen. Ihmisasutukseen liittyi omat haltiansa. Talolla oli oma haltiansa samoin piharakennuksilla, joissa käsiteltiin viljaa tai valmistettiin työkaluja. Kärkkäälän kylään liittyy useita tarinoita siellä vaikuttaneista haltioista.
Maanviljelysyhteisöissä elämä rytmittyi maatöiden ympärille. Pihapiirikin koostui useammasta rakennuksesta kuin nykyisin, sillä viljan ja muun ravinnon käsittely ja säilytys vaativat monia erilaisia työvaiheita, joita varten oli omat rakennuksensa. Rakennukset tehtiin yleensä hirsistä, katto tuohesta, kunnes 1800-luvun lopulla pärekatot yleistyivät.
Pihapiiriin kuului asuinrakennuksen ohella muun muassa sauna, navetta, talli, aittoja ja riihi. Saunassa synnytettiin, peseydyttiin ja hoidettiin terveyttä. Riihessä kuivattiin vilja ja sinne vietiin perheen vainajat odottamaan hautaamista. Navetta ja talli olivat lämmittämättömiä eläinsuojia. Aitoissa säilytettiin eri elintarvikkeita ja vaatteita. Makuuaitassa nukuttiin kesäisin. Kansanuskossa rakennuksilla oli omat haltiansa, jotka pitivät huolta rakennuksesta.
”Ennen vanhaan sanottiin olleen tapana, että joka teki talon tai rakennuksen, hän myös määräsi kuka siihen tuli haltiaksi. Yleensä pidettiin naishaltiaa heittiömpänä kuin lapsi- tai mieshaltiaa.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.
Haltioista pidettiin huolta ja jouluaattona talonväen kylvettyä saunanovi jätettiin raolleen, jotta talon haltia pääsi kylpemään. Jouluyöksi haltialle jätettiin myös ruokaa pöytään.
Nykyisen Hankasalmen puolella olevan Kärkkäälän Timolassa kerrotaan olleen haltia, joka auttoi ihmisiä, mutta näyttäytyi myös kuoleman enteenä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon on tallentunut monia Timolaan liittyviä haltiatarinoita, jotka havainnollistavat mielenkiintoisella tavalla maalaisyhteisön ihmisen maailmankuvaa ja uskomusmaailmaa:
”Kun äitini n. 20. vuoden ikäisenä teki maltaita Rautalammin Timolassa, niin hänen anoppimuorinsa sanoi: ”Rupea vaan huoleti maata, kyllä isäntä (=haltia) sinut herättää, kun haiku alkaa vähetä.” Äiti nukkui, mutta heräsi siihen, että haltia nykäsi häntä ja sanoi: ”Elä pelkeä, lähe saunaas maltasias kahtomaan, sieltä on haiku kaikki poissa.” Niin olikin laita.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.
” Timolan haltia Kärkkäälän kylässä näyttäytyi kuolemantapausten edellä. Kerrankin se kulki pihan poikki, ja samalla viikolla kuoli kolme isäntää.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.
”Timolan haltia Kärkkäälän kylässä takoi pajassa aina kuoleman tapausten edellä. Sanottiin, että haltia takoi kirstunnauloja. Kerrankin kuului takominen virran yli. Kun sieltä tulivat katsomaan, oli paja tyhjä.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.
Timolassa haltia myös vartioi riihen luona olevan pihlajan alle haudattua taika-aarretta:
”Timolan riihen luona Kärkkäälässä oli lapsuuteni aikana niin suuri pihlaja, että tarvittiin kolmen lapsen syli, ennenkö ympäri yletti. Pihlajan alla oli vanha aarre. Juhannusöisin nousi pihlajan juurelta savua, kun haltia puhdisti aarretta. Aarteeseen liittyi sellainen pantti, että joka sen pihlajan kykeni kaatamaan, hän sai aarteen. Pihlaja oli aivan pellon reunassa, joten sen juuret olivat pellon tiellä. Mieheni veli, joka oli Timolassa renkinä, pyysi, että hän saisi kaataa puun. Isä sanoi: ”Saat kaataa, mutta saat tehdä sen omalla vastuullasi, sillä puuhun liittyy taika.” Renki väitti, ettei hän pelkää mitään taikoja. Äitikin kielsi, mutta renki meni vaan. Kun hän hakkasi poikki ensimmäisen haaran, iski se häntä reiteen niin, että reisiluu meni poikki. Koko talven hän sairasteli sitä. Pihlaja jäi sen jälkeen hakkaamatta.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.
Timolaan liittyy myös kiinnostava tarina noidasta, joka auttoi karkottamaan Timolasta käärmeet:
”Timolan luona Kärkkäälässä oli ennen suunnattomasti käärmeitä. Niitä tunki huoneisiinkin. Talon lähellä oli Käärmekallio, jossa niitä oli laumoittain. Sieltä niitä pyydettiin rysillä, mutta ei saatu vähenemään. Kerran talon pikku lapsi söi porstuassa. Tuvassaolijat kuulivat lapsen sanovan: ”Syö lukalla, elä kielellä.” Kun mentiin katsomaan, niin käärme latki kielellään lapsen kupista. Kun ei käärmeitä mitenkään saatu häviämään, niin isäntä meni Lohi-nimiseltä noidalta neuvoa kysymään. Noita lupasikin auttaa. Hän sanoi: ”Niin kauan, kuin tämä suku Timolassa asuu, ei tällä niemellä käärmeitä näy.” sen koommin ei käärmeitä Timolassa nähty. Lohi oli kotoisin Limingasta.”
Rautalampi.
SKS, kansanrunousarkisto.